Tällä hetkellä ajattelen, että suurin salaisuus sille, miksi seurakunnat eivät kasva ei ole niinkään se, ettei olisi kypsiä kristittyjä vaan se, että kypsät kristityt eivät kasvata kypsiksi toisia. Jumala on kutsunut apostolit, profeetat, evankelistat, paimenet ja opettajat kasvattamaan niitä joita Jumala heille antaa, kohti Kristuksen täyteyden täyden iän määrää (Efe.4). Siis hengelliseen kypsyyteen. Kun taas ihminen pääsee hengelliseen kypsyyteen, Jumala tuo hänen luokseen niitä keitä tahtoo hänen kasvattavan kohti kypsyyttä. Jos tämä ketju toimii Jumalan seurakunnassa vaikuttaa moninkertaistumisen kulttuuri. Paimenet moninkertaistuvat, esirukous moninkertaistuu, yhteys moninkertaistuu, Hengen voima moninkertaistuu, evankeliointi oninkertaistuu, me moninkertaistumme.
Jeesuskin tiedosti maan päällä aivan selvästi, että Jumala antoi hänelle tiettyjä ihmisiä (mm. Joh.17:6). On tärkeää, että voimme nähdä Jumalan johdatuksen elämässämme, myös ihmissuhteiden alueella. Tässä vaiheessa monet kuitenkin näyttävät jäävän paikoilleen. Ei ehkä uskota, että Jumala haluaisi tai voisi käyttää meitä niin kuin on käyttänyt meidän hengellisiä johtajiamme. Sen lisäksi, että uusia opetuslapsia ei tällöin nouse, tässä on sekin riski, että kypsät uskovat turhautuvat uskon elämäänsä ja alkavat liukua kohti maailmallisuutta. Jos emme saa olla Jumalan käytössä ja nähdä kuinka hän haluaa käyttää meitä itse jokaista, me turhaudumme. Turhautunut sydän taas vetää puoleensa rikkaruohoja. Pyydetään Jumalalta ihmisiä, hän on kutsunut meidät ihmisten kalastajiksi!
Hyvää kesää sinulle, vaella hengessä niin et lihan himoa täytä :) !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti