KIRJA-ARVIO: BONNKEN OMAELÄMÄKERTA

Nappasin kesälomalukemiseksi ensimmäisenä käsiini saksalaisen maailmankuulun evankelistan, Reinhard Bonnken omaelämäkerran. Paljon muuta en sitten ehtinytkään perheenisän melko vauhdikkaalla kolmen viikon lomalla lukemaan, teos on nimittäin muhkeahko, kaikkiaan 562 sivua.

Kirja alkaa elävillä Itä-Preussin aikaisilla kuvauksilla siitä kuinka Pyhän Hengen tuli saapui Bonnken sukuun. Tästä se jatkuu tavalla jonka rinnalla kalpenevat useimmat seikkailutrillerit, nimittäin Bonnken perheen huikealla pelastumistarinalla Toisen maailmansodan loppumetreillä. Tämän jälkeen kuvataan Reinhardin kutsun kehittymistä ja toteutumista vankileirillä, Saksan alkuaikojen helluntailaisten keskellä, raamattukoulussa Walesissa sekä loppujen lopuksi ympäri Afrikkaa ja muuta maailmaa. Reinhardin elämä on elämäkerran valossa ollut melkoista rytinää sen alusta aina nykypäivään saakka. Hän on elänyt maailmanhistorian suurimpien muutosten keskellä ihmeellisessä Jumalan johdatuksessa. Kirjassa on mielenkiintoisia kuvauksia historioitsijoille ja uskontotieteilijöille, mutta ennen kaikkea Jumalan kansalle joka tarvitsee suuresti sitä uskon henkeä jonka kyllästämää Reinhardin epätavallinen vaellus on ollut.

Kirja on kirjoitettu mielestäni melko sujuvasti ja lukijan mielenkiintoa on pyritty pitämään yllä monin eri keinoin. Kuitenkin vaikuttaa siltä, että useimmat kirjan lukeneet ystäväni ovat väsyneet jossain 300-400 sivun paikkeilla, kun tämä ”leikkuupuimurievankelista” pitää vuosikymmeniä suurkokouksia Afrikan eri maissa missä miljoonat pelastuvat ja lukuisat parantuvat. Kuvaukset toistavat jonkin verran itseään ja luvut (melko tarkkaan tilastoidut osallistuneiden- ja pelastuneiden määrät) ovat niin isoja että tavallisen pulliaisen on vaikea niitä hahmottaa. En kuitenkaan kadu että luin kirjan loppuun, sillä helmiä riitti kokouskuvausten väleihin kylvettyjen tarinoiden muodossa aivan loppusivuille asti. 

Kirjan nimi on osuva, Bonnken elämä on todella ollut ”Tulella täytetty elämä”! Se on ollut täynnä evankeliumia ja Pyhän Hengen tulta. Näiden asioiden keskeisyys vahvistuu tämän lukuelämyksen kautta jokaisen lukijan elämässä ja niin niiden pitääkin! Arvosanani sille on 8+.

PALJON PUHUVA REAKTIO

Raamattu sanoo että pelastus on kuin kypärä päässämme (Ef.6:17). Kypärä suojelee kaikkein tärkeintä osaa kehostamme. Jos ei pää toimi niin mitä muullakaan tekee? Mitä hengellisiin lahjoihin tulee, pelastus on niistä tärkein. Jos ei ole pelastusta niin mitä muillakaan lahjoilla tekee? On tärkeä pitää tämä kypärä päässä, koska ympärillä rytisee. Kyllä Vastustaja tietää, että tuohon päähän kun kolauttaa niin on koko kaveri poissa pelistä. Tämän olen itsekin nahoissani saanut huomata, välillä on kypärä lommoilla.

Raamatun sanoo: ”…siitä me tiedämme hänet tuntevamme, että pidämme hänen käskynsä.” (1.Joh.2:3). Jos siis katsomme taaksepäin, tarkkailemme tekojamme ja näemme, että olemme toteuttaneet Jumalan sanasta löytyviä ohjeita, voimme päätellä tuntevamme Hänet. Jos olemme ehjästi uskossa, me siis reagoimme Jumalan Hengen vaikuttamina vaikka emme aina erityisiä väristyksiä tuntisikaan. Hän voi vaikuttaa meissä tahtomista ja tekemistä.

Epäilyksen hetkinä itseäni on joskus lohduttanut oma reaktioni tietyissä tilanteissa. Olen silloin tällöin saanut huomata niistä, että Jumala taitaa sittenkin asua jossain syvällä sisimmässäni. Käytännön esimerkkinä voin mainita, etten ole montaakaan kertaa onnistunut lukemaan Hyvä Sanoma -lehdestä jonkun ihmisen uskoontulokertomusta kuivin silmin. Jokin syvällä sisälläni iloitsee näistä tapahtumista ilolla, joka ei ole tästä maailmasta. Miten sinä reagoit kun kuulet ihmisen kertovan siitä kuinka hän tuli tuntemaan Jeesuksen, mitä tunteita se sinussa herättää? Ehkäpä reaktiosi voi kertoa sinullekin jotain hengellisestä tilastasi, vaikka et olisikaan luonteeltasi niin herkistyvä kuin minä.