SAAKO USKOVA NUHDELLA SAIRAUTTA?

(Tämä kirjoitus on julkaistu osittain myös tämän viikon Ristin Voitossa, mutta koska toimitus oli joutunut leikkelemään sitä niin paljon niin julkaisen täällä vielä kokoversion. Klapurin vastauksen näet myös RV:stä).

Mielestäni Jukka Klapurin vastaus RV 44 ”Kysy Raamatusta” -palstalla olleeseen sairauden nuhtelemista koskevaan kysymykseen oli hieman kyseenalainen. Ensin Jukka toteaa Jeesuksen toimintaan perustuen, että sairauden nuhteleminen on raamatullista. Tämän jälkeen hän nostaa esiin raamatunkohtia, jotka kertovat Jeesuksella olleesta jumalallisesta vallasta. Hän jatkaa myöntäen, että Jeesus kyllä antoi tämän vallan myöhemmin kahdelletoista ja 72 opetuslapselle, mutta sen jälkeen ilman minkäänlaisia perusteluja, arvelee näiden valtuutuksien olleen väliaikaisia. Tähän arveluun hän perustaa ajatuksensa, jonka mukaan opettaja joka kehottaa nuhtelemaan sairautta, tekee väärin. Edelleen hän arvelee, että kukaan uskova ei todennäköisesti pysty parantamaan sairauksia nuhtelemalla tauteja. Tällainen toimintatapa kuuluu hänen mukaansa vain Jeesukselle, jolla ainoastaan on valta luomakunnassaan.

Missä vaiheessa Jeesus otti valtuudet pois opetuslapsiltaan? Kysymys kohdistuu mielessäni väistämättä myös Suureen lähetyskäskyyn. Eikö siinä ole kyse samankaltaisesta tilanteesta, jossa Jeesukselle on annettu kaikki valta ja hän lähettää opetuslapsensa nyt laittamaan tätä valtaa käytäntöön? Paikkaan ja aikaan rajoitettuna hän ei ehtisi parantaa ja vapauttaa kaikkia siinä voitelussa, joka hänellä oli Pyhässä Hengessä ja siksi hän lähetti opetuslapset jatkamaan tätä tehtävää Pyhän Hengen voitelemina. Hän lähettää opetuslapset samalla tavalla kuin Isä lähetti hänet ja tekemään vieläpä samoja tekoja kuin hän teki, jopa enemmänkin. Vai onko tämäkin lähetyskäsky rajoittunut johonkin tiettyyn joukkoon tai aikaan?

On totta, että näyttää olleen lyhyt jakso jolloin opetuslasten ei tullut mennä ja käyttää näitä valtuuksia vaan odottaa voitelua Jerusalemissa. Uskoakseni tämä johtui siitä, että edellinen valtuutus perustui Jeesuksen yllä olleeseen voiteluun, jota hän ikään kuin jakoi opetuslapsille, kuten Mooseksen voitelua aikoinaan jaettiin 70:lle. Kun Jeesus nousi ylös, myös voitelu nousi hänen mukanaan. Jeesus itse kertoo yhdeksi syyksi ylösnousemiseensa sen, että Pyhä Henki voisi tulla alas. Helluntain jälkeen apostolit lähtivätkin silminnähden panemaan valtuutuksiaan käytäntöön.

Klapuri mainitsee vielä Raamatun opettavan, että meidän tulee rukoilla sairauksien parantumisen puolesta. Ehkäpä hän viittaa Jaakobin (5:14-15) kohtaan, jossa kehotetaan kutsumaan vanhimmat rukoilemaan sairaan puolesta. Paljon enemmän on Ut:ssa kuitenkin esimerkkejä valtuuksilla parantamisesta. Jeesus, Paavali, Pietari ja Johannes rukoilivat, mutta kun ”tilanne tuli päälle” he eivät enää rukoilleet vaan Jeesuksen nimessä paransivat sairaita valtuuksilla jotka olivat Mestariltaan saaneet. Onko asia muuttunut meidän aikoihin tultaessa vai onko tullut taas aika, kuten niin monta kertaa aiemmin (esim. helluntaiherätyksen syntyhetket), että meidän pitää kaivaa muinaiset uskon totuudet esiin epäuskon multien alta?!

Klapuri näkee myös hyväksi monien muiden tavoin varoittaa meitä luulemasta itseämme pikkujumaliksi. Uudestisyntyneinä Hengestä, myös meissä on jumalallinen luonto, jonka Jumala haluaa voidella Voimallaan palvelutehtäviin. Toki ymmärrämme, että tämä kaikki on armosta, emmekä me ole Jumalia niin kuin Isämme, Poika ja Pyhä Henki! Mielestäni körttiläinen helluntaiteologiamme painaa meitä jo muutenkin itsetunnoltamme heikkoja suomalaisia uskovia alas. Siitä on seurauksena se, ettemme ole löytäneet hengellistä potentiaaliamme Jumalan pyhinä emmekä ole useinkaan uskaltaneet astua siihen voiteluun ja valtaan joka meille Jeesuksen seuraajina, ”pikkukristuksina” (Ap.t.11:26) on tarkoitettu.