Millä mielellä tulkitset Raamattua?
Kaikista tärkeimpänä hengellisten ilmiöiden arvioinnissa
pidän avaramielistä ja rehellistä, johdonmukaista, kiihkotonta ja Jumalan Hengen
inspiroimaa Raamatun tulkintaa.
1. Avaramielisyys ja rehellisyys tässä yhteydessä tarkoittaa
sen tunnustamista, että aiempi kantani, niin rakas ja turvallinen kuin se
onkin, ei välttämättä ole oikea. Minäkin voin erehtyä, eikä tässä pelissä ole
ehkä tarkoituskaan laatia tarkkaa oppia siitä kuinka Jumala voi toimia. Suhde taisi
olla se pääasia.
2. Ja johdonmukaista Raamatun tulkinnan tulisi olla siksi,
että se oli Jumala joka loi logiikan. Toisilla ihmisillä tämä tajunnan osa-alue
on terävämpi kuin toisilla. On siis hyvä keskustella ja tutustua toisten
perusteltuihin mielipiteisiin. On riemullista löytää syy-seuraussuhteita eikä
se todellakaan murenna Jumalan maailmoja! Se murentaa vain sen mikä on
ihmisestä ja se saakin murentua. Looginen ajattelu on paha vihollinen myös
uskonnollisen hengen luomille uskonkappaleille ja fraaseille. Monet niistä ovat
syntyneet vahvojen johtajien kevyiden heittojen tuloksena, eivätkä
välttämättä kestä tarkemman tutkistelun edessä.
3. Kiihko taas saa aikaan harkinnan ja maltin maahan
polkemista. Tunteen vallassa vaahdotessa huomaamme monesti vain sen minkä
haluamme. Korotamme ääntämme, ettemme kuulisi toisen ääntä. Näin taisi käydä
niin Jeesuksen kuin Stefanoksenkin lynkkaamisen yhteydessä. Monet ovat esimerkiksi hengellisiin ilmiöihin liittyen julistaneet voimakkaalla tunteen palolla, että "enkeleillä ei ole Raamatun mukaan mitään tekemistä parantumisen kanssa!" Kuitenkin Raamatussa on kertomus, jossa enkeli tuli kuohuttamaan veden ja sinne ensin menevä parantui aina. Hengellistämme helposti omat tunteemme ja julistamme lopunaikojen eksytystä milloin mihinkin suuntaan. Eikä ole tainnut ilmestyä vielä sellaista herätystä, mitä toiset eivät olisi tuominneet eksytykseksi.
