Jokin aika sitten kävimme vaimoni kanssa lyhyen keskustelun ennen nukkumaan menoa.
Elise: "Mä meinaan valloittaa maailman!"
Minä: "Meinaatko?"
Elise: "Meinaan! Oman maailmani, ja mä vallotan sen hiljaisuudella ja yksinkertaisuudella ja rauhalla!"
Vaimoni luovaa hetkeä häiritsemättä kirjoitin vaivihkaa ajatuksen puhelimeeni muistiin, sillä tunsin hengessäni kuinka Taivas yhtyi siihen.
maanantai 28. toukokuuta 2012
tiistai 15. toukokuuta 2012
USKOSSA OLEMISTA VAI JEESUKSEN SEURAAMISTA?
Uskossa oleminen on pohjimmiltaan kuuliaisuutta Jumalaa
kohtaan. Voi olla jopa hieman harhaanjohtavaa puhua uskossa olemisesta, ainakin
olen huomannut sen herättävän hämmentäviä ajatuksia monissa sellaisissa ihmisissä
ketkä eivät ole tällä tiellä. Parempi olisikin ehkä puhua Jeesuksen
seuraamisesta. Jumala nimittäin kutsuu ihmistä tekemään täyskäännöksen omilta
teiltään ja kääntymään Hänen tielleen.
Jos puhutaan uskossa olemisesta voi olla helppo
argumentoida vastaan että: ”Minkäs teen
kun en vain usko?” Jos taas kehotus on lähteä seuraamaan Jeesusta, ei uskoa
välttämättä tarvita, tarvitaan vain
ensimmäinen antautuva askel. Vaikka sinulla ei ole uskoa, mutta tahdot
löytää totuuden hinnalla millä hyvänsä, sinulla ei ole mitään menetettävää.
Voit sanoa: ”Jeesus, jos sinä todella
olet olemassa, jos sinä todella olet Jumala niin muuta minun elämäni mielesi
mukaiseksi, muuta minun sydämeni, anna minun syntini anteeksi ja anna minulle
usko sinuun. Saat tehdä elämälläni mitä haluat.”
Jos taas et uskalla ottaa tätä askelta niin oma sydämesi
todistaa sinua vastaan. Sinulla ei ole uskoa koska et tahdo olla kuuliainen
Jumalalle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)