Kerran kirjoitin näin:
Olen taas ollut siellä missä en koskaan aiemmin ole ollut.
Se on synkeyden luola ja onnettomuuden onkalo. Oletko sinä ollut siellä?
Pimeyden vanginvahdit huutelevat siellä hämärän
uumeniin.
Kiusaavat raukkoja.
Se on synkeyden luola ja onnettomuuden onkalo. Sama vanha.
Silti aina uusi, sillä joihinkin paikkoihin ei koskaan totu.
Mestarin sanoin kaikuu
siellä uudestaan; ”Jumalani Jumalani, miksi minut hylkäsit?!”, kunnes päivä jo
äkkiä sarastaa. Niin kuin lohduttomuus, osaa myös lohtu aina yllättää.
Hetkeksikään Hän ei hylkää.
