2.Tess1:3:"Me olemme velvolliset aina kiittämään Jumalaa teidän tähtenne, veljet, niinkuin oikein onkin, koska teidän uskonne runsaasti kasvaa ja keskinäinen rakkautenne lisääntyy itsekussakin, kaikissa teissä..."
Niin, Paavali todella näyttää sanovan, että usko voi ihmisessä kasvaa kuten rakkauskin. Monelle tämä on selviö, mutta paljon on myös niitä joita tämä kohta saa raapimaan päätä. He voivat kysyä mielessään: "Mutta eikös usko ole stabiili ja anneta lahjana?" Totta onkin että Uusi testamentti näyttää puhuvan kahdenlaisesta uskosta, pelastavasta ja ihmeitä tekevästä, näin pelkistetysti. En tosin ole ihan varma onko asia ihan näinkään jaettavissa.
Vai voisiko olla niin, että usko on pelastavaa siitä hetkestä kun se syntyy ihmisen sisimmässä, mutta kasvaessaan tuosta hetkestä eteenpäin se saa aikaan paljon muutakin ihmeellistä? Jos siis opetetaan että usko ylipäätään voi kasvaa, mitä en ole itse monesti kuullut. Ehkä tästä syystä monet jäävätkin paikoilleen pelastavan uskon saavutettuaan, elleivät jossain vaiheessa kyllästy uskonelämän yksitoikkoisuuteen. Ja verrattuna Jeesuksen ja apostolien mukaiseen kristillisyyteen, ihmeitä tapahtuu tänä päivänä keskuudessamme melko vähän.
Tessalonikalaisten usko kasvoi runsaasti! Myös Jeesuksen opetuksissa usko oli melko tärkeä teema. Jeesus nuhteli epäuskoisia ja opetti että uskova voi siirtää vuoria.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti