Luukkaan evankeliumin viimeisestä luvusta löydämme mielenkiintoisen kuvauksen kahdesta opetuslapsesta, jotka ovat patikoimassa naapurikylään. Matkalla he ihmettelevät viime päivien tapahtumia (Jeesus on juuri ristiinnaulittu), kun heidän seuraansa lyöttäytyy tuntematon mies. Miehellä sattuu olemaan aikamoisia vastauksia heidän mietteisiinsä ja kaikki nuo vastaukset pohjautuvat Raamattuun. Tuossa hetkessä vaikuttaa Ilmestyksen henki ja opetuslapset ovat ymmällään, mutta samalla innoissaan. No, he saavat tietää kyseessä olleen Jeesuksen ja hänen poistuttuaan paikalta, he toteavat toisilleen: "Eikö meidän sydämemme ollutkin palava, kun hän puhui meille tiellä ja avasi meille Kirjoitukset?"
Tästä voimme mielestäni vetää joitain johtopäätöksiä. Ensinnäkin, Kirjoitukset todistavat Jeesuksesta aivan alusta asti ja ovat näin tärkeä osa Jumalan pelastussuunnitelmaa. Toiseksi, näytämme tarvitsevan yliluonnollista apua Kirjoitusten ymmärtämiseen. Kolmanneksi, sydämemme syttyy, kun Jeesus puhuu meille ja avaa meille kirjoituksia.
Jos huomaat ettei sydämesi ehkä ole palava Jumalan asioiden puoleen, siis Jumalan innoittama ja inspiroima, niin pyri päästämään Jeesus lähelle sydäntäsi ja annan hänen puhua sinulle ja avata sinulle Kirjoituksia. Sen hän varmasti tahtoo tehdä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti