Huomenta kauniista Kotkasta! Tässä pari ajatusta jotka ovat joitakin päiviä mielessä viipyneet.
Jeesuksesta sanottiin, että kun Henki vei hänet erämaahan, hän oli täynnä Pyhää Henkeä ja kun hän lähti sieltä, hän lähti Hengen voimassa. Pietarista sanotaan, että joutuessaan Suuren neuvoston eteen, hän alkoi täynnä Pyhää Henkeä todistamaan Jeesuksesta. Stefanus oli mies täynnä Pyhää Henkeä ja uskoa, samoin Barnabas. Paavali, täynnä Pyhää Henkeä loi katseensa noitaan sillä seurauksella, että tämä tuli sokeaksi joksikin aikaa. Kun Paavali ja Barnabas olivat julistaneet Pisidian Antiokiassa evankeliumia, he jättivät jälkeensä tuoreet opetuslapset, jotka olivat täynnä Pyhää Henkeä ja iloa.
Tässä vain muutama ote siitä Pyhä Hengen virrasta jossa ensimmäinen seurakunta kulki. Pyhän Hengen täyteys oli hyvin keskeinen osa alkuaikojen kristittyjen elämää ja niin sen tulisi olla meidänkin, ainakin siinä määrin kuin me tahdomme olla ympäristöömme vaikuttavia uskovia. Helluntailaisina kyse on myös jopa olemassaolomme oikeudesta.
On hienoa katsella näinä päivinä sitä mitä Jumala on tekemässä täällä Kotkassa. Hän kutsuu kansaansa jälleen lähteille. Ilmassa on uudistuksen Henkeä ja intoa jota on kauan odotettu. Tällaiset hetket ovat aina myös jotenkin herkkiä. Kehotankin levolliseen Jumalan kanssa elämiseen, arkiseen karismaattisuuteen ja vilpittömään sydämen kiitollisuuteen. Meidän ei tarvitse pumpata eikä yrittää ylläpitää mitään. Annetaan Pyhälle Hengelle se tila jonka Hän haluaa ja voimme seurata ikään kuin vierestä mitä Hän tekee. Ihminen on yrittämisellään tukahduttanut liian monta Jumalan Hengen liikehdintää. Ei tarvita hypeä, ihmistekoista nostetta, Hän tietää parhaiten miten toimia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti